Tänään tulee kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä, kun ensimmäinen "oma" koirani Pipsa kuoli :( Kerkesi elää vain 2 vuotta ja 4 kuukautta. Sinäänsä Pipsaa ei enään muista, että millainen koira se oli, koska Candy tuli puolentoista kuukauden kuluttua Pipsan menehtymisen jälkeen. Jos tuota ikävää tapahtumaa ei olisi tapahtunut, ei meillä olisi varmanakaan Candyä, Dollyä tai Poolaa. Meillä olisi sen sijasta Pipsan pentu ja mahdollisesti vielä senkin pentu. Eikä Fanta olisi mun koira, eli se ei varmastikkaan olisi kisannut koskaan tokossa, eikä välttämättä agilityssäkään ja olisi täysin äitini koira.  

Sen verran Pipsan luonteesta muistan, että se oli hyvinkin äänekäs kaveri. Jos oltiin harkoissa, tai paikassa jossa oli muita koiria, se vaan haukkui taukoamatta. Ainoastaan kun siihen otti kontaktin, niin se hiljeni. Ja aina ennen kouluun lähtöä Pipsa oli mennyt yläkertaan äitin ja isän sängylle nukkumaan ja kävin sanomassa sille aina heihei :) Värityskin oli aika erikoinen. Oikeastihan se oli soopeli, mutta siitä tuli iän myötä oikeastaan aika harmaa.

Kuolemasta toipuminen vei aika kauan, lähes vuoden. Mutta hyvin siitä selvisi :) 

Tälläinen Pipsa oli pienenpienenä pentuna

Ja tälläinen sitten isona tyttönä

Pipsan kanssa v. 2005 täällä Kannuksessa leirimätsärissä

Pipsasta on kyllä harmittavan vähän kuvia, ainakin tässä koneellani :(

Lepää rauhassa rakas Pipsaseni <3